Yksi Oulun erikoisimmista puista sijaitsee Taskilan kaupunginosassa. Suolamännyksi kutsuttu valtava petäjä opasti aikanaan purjelaivat oikealle väylälle. Mänty sijaitsi lähellä merenrantaa pienellä kumpareella. Se oli rakenteeltaan tukeva ja pysyi pystyssä kovassakin myrskyssä. Puu toimi jo 1800-luvulla merimerkkinä. Mäntyyn oli soveliasta kiinnittää laivoille merimerkki. Merimerkin kiinnitys-luvasta maanomistajalle maksettiin palkkio suolalla, joka oli arvokas säilytysmateriaali entisaikaan.
Suojeltu puu kerää katseita vielä nykyään, vaikka maannousun myötä rantaviiva on jättänyt tämän jättiläishongan kauemmas merestä. Purjelaivakaudella puu oli vielä pitempi, sillä salaman iskusta latva on katkennut. Nyt puu alkaa jo kelottua, mutta vielä siinä näkyy vihreää. Suolamänty on rauhoitettu ja kuuluu Oulun luonnonmuistomerkkeihin.
Lankoni Esko Matela muistelee, että kävi 1960-luvun alussa naapurin pojan kanssa mittailemassa sylimitalla Suolamännyn tyven paksuutta. Kahden pojan yhteinen sylimitta ei ylettynyt männyn ympäryksen mittaamiseen.
Toimittaja Niilo Karhun vuonna 1995 julkaisemassa Vihreät jättiläiset: Suomen paksuimmat puut -kirjassa ”Koskelankylän suolamännyksi” nimetyn puun ympärysmitaksi on ilmoitettu 3,82 metriä ja korkeudeksi 23 metriä.
