Koronavirus ja sen torjuntaan liittyvät rajoitukset pakottivat keväällä 2020 etsimään uusia liikuntatapoja ja harrastuksia. Moni löysi suunnistuksesta mukavan kuntoilutavan. Oulussakin suunnistusseurat järjestivät Oulurastien tilalle omatoimi-Oulurasteja: rastiliput muutamaksi viikoksi metsään muutamille kartoille kerrallaan eri puolille Oulua ja lähikuntia, karttoja saataville niin paperisina kuin sähköisenä, ei ajanottoa eli emittejä. Karttoja pystyi ostamaan Hulluna Hiihtoon-liikkeestä. Erityiskiitos niille seuroille, jotka olivat järjestäneet mahdollisuuden poimia kartta postilaatikosta suunnistusparkin läheisyydestä. Kätevää. Laatikosta pystyi valitsemaan omaan tasoonsa ja kuntoonsa sopivan kartan. Maksu sitten tilisiirtona tai jollain mobiilisovelluksella jäsjestävälle seuralle.
Laskin pikaisesti, että kävin vaimoni kanssa kiertämässä kolmen kuukauden aikana (huhtikuun alusta kesäkuun loppuun) 38 rataa 19 alueella. Lähinnähän se oli mukavaa kävelysuunnistusta, joskus muutama hölkkäaskelkin. Mutta riemu oli aina suuri kun rastit löytyivät. Suurin osa rasteista oli alueilla, joissa en koskaan aikaisemmin ollut käynyt. Siis todellista ympäristöoppia. Mieleeni on erityisesti jäänyt Sadinselkä ja Isokangas Sanginjoella sekä Hangaskangas Pikkaralassa. Upeita alueita. Myös Soidinkangas Annalankankaalla oli opettava kokemus. Tarkkana piti olla kun kolusi samannäköisiä vanhoja hiekkamonttuja, jotka ovat suurelta osin jo metsittymässä.
Kesäkuussa maastossa tuli kierretyä lähes päivittäin. Tämä lisääntynyt rastien etsintä tuntui sitten jaloissa koska olin aikaisempina vuosina harrastanut liikunta hyvin vähän. Jatkossa levon tärkeys on huomioitu.
